Eilen kolme tuntia J:n kanssa puhelimessa illalla.
Se ei vieläkään tajua että läksyt tehdään heti koulun jälkeen ja mä soitin sille sitten myöhemmin kun se oli ne tehnyt.

Nooh sitten yhentoista aikaan soitin. Kun J:llähän on ollut niitä entisiä kaksi niin mä sitten kyselin niistä.En oo ennen oo ennen viittinyt kysyä mutta nytten sitten eilen kyselin vähän tarkemmin.
J sanoi ettei se halua satuttaa mua mutta mä halusin välttämättä tietää kaikkea.
Mulle tulee vaan parempi olo jos saan kuultua niistä.
Ja J:hän oli vasta lapsi silloin. Eihän sitä voi ajatella niinkun.toisella luokalla ja sitten nelosella.
Ainut mitä se on tehnyt silloin joskus niiden kanssa on että se kun se oli neljännellä niin se yksi antoi pusun poskelle. Ei sen vakavempaa. Ja kyllähän mä ymmärrän. Luonnollista ihastua ja tälläin ja muutenkin.
Ja J yritti vakavissaan olla satuttamatta mua ja se sano että mä oon kyllä korvannut sen.

Muhun sattu. Mä kyllä selitin sille että ymmärrän ja sillein mutta loppujen lopuks mä aloin itkemään.
Se pyysi anteeksi monta kertaa ja mä sanoin ettei tarvitse ja ettei sillä ole syytä pyydellä.
Se sanoi ettei niin olisi saanut koskaan tapahtua.
Tuntuu vähän tyhmältä. Sehän on menneisyyttä ja eihän J tietänyt musta silloin mitään.
Miten se voi sattua niin paljon. Tuntuu vaan että mä en ollut ainut joka J:hin oli koskenut.
Tunnen itteni niin typräksi. Mä vaan oon niin herkkä ja muutenkin..

Mutta kyllä mä ymmärrän ja sillain. Ja mulla oli parempi olo kun sain tietää ettei mitään muuta ollut tapahtunut kenenkään kanssa. Tuli kuitenkin jotenkin helpottunut olo.